Oudot

Jokin pieni kutkutus

mielen tai mahan pohjukoissa

kasvattaa kokoaan päivästä toiseen 

ja kuin nuppuun puhkeavan kukan

minä näen kutkutuksen kaunistuvan

Tänään minä iloitsen minuutta

sitä, että olen juuri tässä ja nyt 

ja minä

ei enää hän tai tuo tai sinä

Kutkutus on elämänilo

se into, jolla odotan tätä päivää ja huomista

jännitys, joka herää henkiin oudoista ajatuksista

jotka ovat omiani

Eksyminen

Haluaisin kaikin voimin roikkua kiinni eilisessä
pikkusormella koskettaa mennyttä
ettei kaikki ole liian uutta
etten eksy outojen naamojen viidakkoon

Se mitä on eilistä
on vain niin kovin tappavaa
sisältä nakertava voima
jota ei haluaisi kenenkään kokevan

Eilinen ei lähde minusta
enkä yritä juosta sitä karkuun
tässä minä olen
ottakaa minut tällaisena

Kitka

Ymmärtämättömyydessä, pelossa
kasvamme etsien niitä reittejä, joille uskaltaa astua
Mitä ihmettä ihmiset ajattelevat
Mitä ihmettä itse ajattelen
Vastakkainasetteluista syntynyt kitka
joka tuntuu kuumemmalta kuin koskaan

Tässä maailmassa
yritän löytää niitä polkuja
jotka tuottavat vähiten kipua
älä lue liikaa, älä näe liikaa
sulje välillä silmät sulje korvat sulje suu
sinulla on siihen oikeus, hyvä minä

Kitkan synnyttämän kuumuuden
haluaisin sammuttaa ennen kuin savuaa

Sädekehä

Huutakaa kunniaa niille
jotka kurkottavat korkeimmalle
joiden varpaat vuotavat verta varvistelusta
kumartakaa, kumartakaa, huutakaa kunniaa
maailma kaipaa teidänlaisia, kunnianhimoisia

Kun tärkeintä maailmassa
on menestyä saavuttaa ja saada lisää lisää lisää
kirkkaimmat sädekehät
kaksinumeroiset arvosanat
kauneimmat lapset
kalleimmat kodit ja kultakorut

Päästäkää mut pois tästä kehästä joka huutaa et olisit parempi olisit kauniimpi olisit olisit olisit
Jos ulkokuoret murtuis
ihmiset olis vain ihmisiä
eikä ihmisyys sovi millekään mittapuulle
arvosana-asteikolle tai puntarille
ei ihmisyys oo metri eikä litra eikä kilo eikä desimaaleja

Minimalismi

R/H Studio

Ivana Helsinki

Riitaisa

Toisinaan laulan tyhille saleille
sanoja joita ei kukaan kuule
toisinaan itken täysille saleille
kyyneleitä, joita ei kukaan näe

Otan kiinni käsistä ja hihansuista
katson syvälle mutten liian
etten huku ihmisten sinisiin silmiin
ja hymyilen harkitusti

Suusta tipahtelee sanoja
joihin haluaisin ihmisten tarttuvan
ja silti kuitenkin
sanon että älkää tarttuko

Paatti

Hiljaisuuden täyttämistä tunneista kasvatan valtameren syliini
suolaista valtamerta varten rakennan veneen mun coping-keinoista
ja seilaan, seilaan odottaen huomista, aina jotain tulevaa
en koskaan jo olevaa

Mutta coping-keinoista ei rakenneta kovin kestävää paattia
äyskärillä yritän kaataa laidan yli pohjan läpi tulvivia kyyneleitä
kuin joku olisi ottanut tulpan pois veneestä
haluan irti, mutta mistä ja kenestä?

Kun käsivoimat eivät riitä
ja paatti täyttyy kyyneleistä
nousen seisomaan ja tanssin keskellä aavaa merta
tanssin sinulle ja sinua varten

Oksettaa

Jäiseen maahan jää jono askelia
samaan aikaan tuntuu kylmältä ja kuumalta
vai ovatko ne vain näitä ajatuksia
joskus leikin ajatuksella
että tämä on vain yksi Danten helvetin piireistä
ei vielä se kylmin ja pahin
vaan vasta matka ja tie sinne
... minne?

Onko suurempi helvetti routa vai mieli
ajatukset vai kylmyys
minä vai sinä
Voiko samaan aikaan matkata kohti nirvanaa ja tuhoa

Joka vuosi tähän aikaan vuodesta, kun kellot kulkevat hetken takaperin
vaikka ei ole kaamosta napapiirin alapuolella
on kaamos silti omissa aivoissa
aurinko nousee ja laskee turvallisen tasaiseen tahtiin
ja maapallo pyörii niin lujaa sen ympärillä
että kaiken järjen mukaan pitäisi huimata ja oksettaa