Psykologi

Joskus kun itseään analysoi liikaa (psykologian opiskelijalle lienee tuttu tilanne), yhtäkkiä onkin enemmän pihalla kuin ennen analysointia.

Kuka vittu mä oon

Mitä haluan

Missä olen huomenna

Mitä tapahtuu

Istun psykologin tuolilla ja yhtäkkiä mulla ei ole mitään sanottavaa sille ihmiselle mun edessä. Aivoissa pelkkä hiljaisuus. Vähän melkein naurattaa ja yritän hukuttaa hiljaisuuden hermostuneisiin naurahduksiin. Haha. Kiireistä. Haha. 

Psykologi kysyy aivan väärät kysymykset aivan väärällä hetkellä. Tuleeko mustakin tuollainen?