Hetken kaikki tuntuu helpommalta. Kun polkee yliopistolta kotiin ja kylmyys saa sormenpäät pistelemään, vaikka on toukokuu. Ei kylmyys haittaa silloin, kun mieli tuntuu kevyeltä. Laulan äsämgeetä matkalla kotiin ja tuntuu, kuin en olisi koskaan perillä – mut ei sekään haittaa, koska PMMP lauloi että tää voi olla koko elämän ihanin matka.
Ehkä se ei ollut ihanin matka kaikista, mutta yksi ihana matka monien ihanien matkojen joukossa. Lopulta seison kotiovella ja käännän avainta ja avaan oven ja lasken laukun lattialle ja. Tyhjä koti mun edessä. Hyvä matka loppuu. Astun yksinäisyyden valtakuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti