Muistot takertuvat terävän kirkkaina aivokuoren pinnalle, josta ne sykähdyksittäin, geysirin tavoin pulppuavat mieleen. Ärsykkeitä, jotka tuovat mieleen hassuja pieniä muistoja – tai oikeastaan muistojen yksityiskohtia.
Miltä tuntuu odottaa, että taksi kaartaa pihaan.
Riitelyn äänet.
Avain, joka hapuilee lukkopesään.
Kovempaa riitelyä.
Toisinaan kaksi taksia eri aikaan.
Ootko nähny äitiä?
Miksi olisin? Olen ollut koko ajan kotona, odottamassa, hereillä.
Äiti saapuu aamulla. Riitelyä.
Toisinaan talo täynnä ihmisiä.
Ihmisiä, jotka puhuvat kummallisella äänellä ja lässyttävät, silittävät.
Haen lasin vettä ja käännän musiikkia pienemmälle, todetakseni, että kohta se soi aivan yhtä lujaa.
Piiloudun huoneeseeni ja esitän näkymätöntä. Katoan.
Aamut, jolloin talo haisee viinalta.
Illat, jolloin aloin myös itse juoda.
Päivät, jotka nukutaan pois.
Kasvoille levinneet maskarat ja oksennuksen lemu vessassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti