Lumi

Ulkona hohtava valkoinen lumipeitto

muistuttaa minua muusta maasta

johon olen jo puoliksi matkalla

toinen jalka ulkona ovesta, toinen vielä vankasti eteisessä

Alas satelevat hiutaleet

joita yrittäisin napata kiinni kielelläni

jos olisin ulkona, enkä vasta matkalla

kutittelisivat kasvoja 

takertuisivat tukkaan

kastelisivat ihon

Sitten kun olen aivan varma

että lumi ei ole maassa vain tänään ja huomenna

vaan pysyvästi

silloin molemmat jalkani ovat jo ulkona

ja ikkuna on tyhjä

lumihiutaleet täynnä toivoa

Viikonloppuja

Muistot takertuvat terävän kirkkaina aivokuoren pinnalle, josta ne sykähdyksittäin, geysirin tavoin pulppuavat mieleen. Ärsykkeitä, jotka tuovat mieleen hassuja pieniä muistoja – tai oikeastaan muistojen yksityiskohtia.

Miltä tuntuu odottaa, että taksi kaartaa pihaan.
Riitelyn äänet.
Avain, joka hapuilee lukkopesään.
Kovempaa riitelyä.

Toisinaan kaksi taksia eri aikaan.
                     Ootko nähny äitiä?
Miksi olisin? Olen ollut koko ajan kotona, odottamassa, hereillä.
Äiti saapuu aamulla. Riitelyä.

Toisinaan talo täynnä ihmisiä.
Ihmisiä, jotka puhuvat kummallisella äänellä ja lässyttävät, silittävät.
Haen lasin vettä ja käännän musiikkia pienemmälle, todetakseni, että kohta se soi aivan yhtä lujaa.
Piiloudun huoneeseeni ja esitän näkymätöntä. Katoan.

Aamut, jolloin talo haisee viinalta.
Illat, jolloin aloin myös itse juoda.
Päivät, jotka nukutaan pois.
Kasvoille levinneet maskarat ja oksennuksen lemu vessassa.

Toimiva

Epävarmuudessa kasvaneet ajatukset
haihtuneet ja vaihtuneet
varmuudeksi sisällä
voimaksi, jolla kurotan kohti aurinkoa tänään

Olen kasvanut tänä vuonna enemmän kuin ikinä ennen
löytänyt sanat, joita ei ole ollut olemassa
olen löytänyt tänä vuonna aiempaa enemmän
palasia minusta


Palasten loksahdeltua paikoilleen
olen tänään toimiva

Varpaat

Tässä hiljaisuudesta rakennetussa talossa
seinien läpikuultavat tapetit
kerroksia kerrosten päällä

Kerrosta alempana joku
jonka kasvoja en ole koskaan nähnyt
seinän toisella puolella tuntematon
niin lähellä mutta silti liian kaukana

Tästä talosta ei näy ulospäin kuin verhot
sisällä salaisuudet tanssivat
kilpaa mun varpailla

Hakatkaa kaikki homot

Taas ilonaan jonottaa kasa ilonan homoja
valmiina tunkemaan sormet mun haaroihin mun perseeseen mun lanteille mun iholle
taas ilonan jonossa samoja homoja

kirjoitan otsaan hetero-hetero-hetero-hetero
mut silti väkisin ne mut yrittää ottaa
edestä ja takaa
salaa (mut yrittää silti)

Kello on kaksitoista ja mä seison jo ilonan ovella
tuutte jonossa ja lähdette pinossa
hakattuna, saatanan vinossa
sä oot mulle kissanlihaa
teen susta kissanlihapullia

kirjoitan otsaan hetero-hetero-hetero-hetero
mut silti väkisin ne mut yrittää ottaa
edestä ja takaa
salaa

Mä hoen mun mielessä että painukaa vittuun
kunnes muistin ettei ne ees tykkää vitusta
joten ehkä painun itse sinne

kirjoitan otsaan hetero-hetero-hetero-hetero
mut silti väkisin ne mut yrittää ottaa
edestä ja takaa
salaa

Muovimattolattiat

Astu sisään taloon
jonka muovimattolattioihin on syöpyneet askeleet
veristen jalkojen jättämät jäljet
jotka johtavat ikkunalaudalle
viidennen kerroksen ikkunasta pudonneet ihmiset
joiden itku ei lopu koskaan

Valtakunta

Hetken kaikki tuntuu helpommalta. Kun polkee yliopistolta kotiin ja kylmyys saa sormenpäät pistelemään, vaikka on toukokuu. Ei kylmyys haittaa silloin, kun mieli tuntuu kevyeltä. Laulan äsämgeetä matkalla kotiin ja tuntuu, kuin en olisi koskaan perillä – mut ei sekään haittaa, koska PMMP lauloi että tää voi olla koko elämän ihanin matka.

Ehkä se ei ollut ihanin matka kaikista, mutta yksi ihana matka monien ihanien matkojen joukossa. Lopulta seison kotiovella ja käännän avainta ja avaan oven ja lasken laukun lattialle ja. Tyhjä koti mun edessä. Hyvä matka loppuu. Astun yksinäisyyden valtakuntaan.