Lounas

Tässä maailmassa
jossa puolella ihmiskunnasta on tavoitteena pienentyä
ja puolet miettii mistä sais huomisen lounaan
seison ja mietin haluanko kuulua kumpaakaan
kumpi on pahempi
tai parempi

Muumio

Mikset sä voi sanoo suoraan
kun sua vituttaa tai sua ketuttaa tai hermostuttaa
etkö sä voi sanoa suoraan
ettet mua sun hiljaisuudellas saa sekoamaan

Kun mä itken ja huudan ja sanon suoraan
sä oot ihan hiljaa
niin hiljaa että mietin ootko ihan kuollut sisältä
onko sulla vielä ajatuksia
onko sulla vielä tunteita
mikset sano
kun tuntuu paskalta

Mä tiedän että oon liian avoin ja sanon liian suoraan
yritän olla jyräämättä ja antaa tilaa
mut se tila täyttyy pelkällä hiljaisuudella

Avaa sun suu
aaaaaaaaa aaa aaa
Avaa sun suu ja sano missä vika missä syy missä seuraus

Mut mä muumioidun
sillä välin kun odotan sun sanovan jotain

Onko sulla ajatuksia rakas

Huomio

Katso mua
huomaa
näe
olen täällä täällä täällä näin
en haluu olla ilmaa
en halua olla ikkuna
koska kukaan ei katso koskaan ikkunaa itseään, vaan sen läpi jotain muuta

Miljoonan hymyn ja katseen joukosta
etkö sä voisi nähdä mun hymyä
mun katsetta
koska mä sentään katson sua ja hymyilen sulle

Hetkittäin pelkään muuttuvani läpinäkyväksi
joksikin, josta ei saa otetta
en edes itse
jokainen haluaa tulla nähdyksi ja huomatuksi
mutta mulle riittäis vain sun huomio

Mä elän sua
mä hengitän sua
huomaatko
... huomasitko

Uskottelua

Niissä hetkissä taika
kun uskaltaa nostaa leukansa
kohottaa katseensa ja sanoa
et mä oon ihan hyvä näin
mä kelpaan ja mä oon tarpeeks sulle ja mulle ja koko maailmalle

Mä saan itkeä
mä saan nauraa
mä saan olla just näin eikä tarvi olla mitenkään toisin
tässä mä olen
koko(naisena)

Tartu musta kii
kato silmiin
anna sun vapauttaa itses
tässä mä olen
koko(naisena)

Mä saan olla olemassa
mä saan hengittää
mä saan olla just miten haluan
tässä mä olen
koko(naisena)

Tähdet

Me ollaan suola ja vesi
liikaa suolaa niin ne ei enää sekoitu
kuiva ja märkä
elinehdot

Me ollaan aurinko ja tähdet
kun toinen näkyy, niin toinen on piilossa
pimeä ja valoisa
kirkkaita molemmat

Äiti

Hetki hetkeltä helpompi hengittää
mielessä tuttu ja tappavan tylsä rauha
mieleeni muistuu äidin sanat lapsuudesta:
kaikki järjestyy
koska asioilla on tapana järjestyä

Ihmisen mieli on uskomattoman kaunis
kuinka kamalan vahva minä olen
omassa heikkoudessani
niin kamalan vahva

On hetkiä, jotka piirtyvät muistiin tarkkoina
merkittävistä hetkistä syntyy kirkkaita kuvia
joilla jokainen voi täyttää oman albuminsa

Toisinaan elämä tuntuu Šostakovitšin sinfonialta
ahdistukselta, jonka keskeltä löytyy myös ripaus helpotusta

Äiti sä olit oikeessa

Ikinä

Mä joskus sanoin että älä ikinä hajota

koska hajottamalla ei oikeesti hallita

sä sanoit ettet ja pidit sen

mut mä hajotin

murskasin ja revin ja särjin

Mä joskus sanoin et kyllä kaikki järjestyy

koska kyllä rakkaus riittää

sä sanoit että me kahdestaan pystytään

mut ei pystytty

koska mä murskasin ja revin ja särjin meidät

Ensimmäinen

Ensimmäisenä iltana sua jännittää
me istutaan laiturilla ja katsotaan pimeyttä
kerron sulle musta
kiedot kädet ympärilleni
koko kaupunki nukkuu mut me ei

Aamulla me herätään lusikasta
iho takertuneena ihoa vasten
siitä hetkestä mä tiesin
ettet sä oo kuka tahansa

Etkä sä ollu
etkä oo vieläkään
et sä oo ikinä

Katu

Hetket kuvina mun verkkokalvolla
tää kevät niinku keväät ennen tätä
tää aurinko, joka paljastaa kaiken
kaiken

Tutut laiturit ja kadut ja ravintolat
miljoonat kerrat niissä sun kanssa
mun tyhjä käsi, johon ei kukaan tartu
tyhjä käsi mut täys sydän

Meidän ensimmäinen päivä
toinen päivä ja kolmas
päivä jona sanoin että rakastan
ja viimeinen päivä jona sanoin että rakastan
mut ei viimeinen päivä jona rakastan

Ensimmäinen syksy
kun me ei maltettu odottaa että taas nähtäis
kun mä tulin sun ikkunan alle odottamaan
et me voitais taas nähdä
päästit mut sisään ja nukuttiin sun kapeassa sängyssä sylikkäin

Ne kaikki päivät yhdessä
meidän ensimmäinen yhteinen koti
jossa mä nyt istun
ilman meitä

Näissä seinissä meidän kaikki hetket
näissä kaduissa meidän askeleet
ja päivä,
jolloin me on taas sinä ja minä

Kapitalistille

Joskus kai kun olin lapsi
maailmantuskasta sain kaverin hartioilleni
ja mitä vanhemmaksi kasvoin
kasvoi rinnalla myös ystäväni maailmantuska

Luovuin entisestä, opettelin uutta, kritisoin ja potkin maailmaa vastaan
elän keskellä kulutusjuhlaa
kapitalisti huutaa toiseen korvaan OSTAOSTAOSTA SÄ TARVIT TÄN OSTA
maailmantuska huutaa toiseen korvaan
roskista ja otsonista, nälästä ja janosta ja hädästä ja kadosta

Mitä kauemmin aikaa kuluu, mitä enemmän virtaa vettä ja verta
sitä pahemmalta tuntuu olla osa tätä kokonaisuutta
vihaa, väkivaltaa, piittaamattomuutta
Mitä kauemmin aikaa kuluu, mitä enemmän kuivuu aavikot ja kyynelkanavat
mitä mä voin tehdä muuta kuin katsoa

Jos uskoisin Jumalaan, voisin luottaa, et kyllä joku tän korjaa
mut kun ei tätä korjaa kukaan
mä voin tehdä parhaani
samalla kun naapuri kuluttaa mieluusti senkin osan, minkä mä tänään säästin

Rakas ystäväni maailmantuska,
kiitos kun olen saanut avata silmiäni edes hiukan, etten olisi täysin sokea
kiitos kun olet muistuttanut minulle, miksi taistella kapitalistia vastaan
pysy mun rinnalla maailmantuska,
sua tarvitaan

70

Nää neljä seinää pienenee ja mä pienen niiden mukana
kutistuneet ajatukset kutistuneissa huoneissa
tuu hakeen mut pois, mä tarvin happee ja mua heikottaa
tuu hakeen mut pois lukitusta huoneesta
mä tarvin portinvartijaa mut niin tarvin myös happea

Hidastuneet askeleet, kysymyksiä mut ei vastauksia
kun makaa miljoonatta päivää siinä samalla sängyllä ja miettii
oliko tää nyt tän kaiken arvoista
nää seinät kaatuu päälle
mut vika ei oo seinissä vaan päässä

Oranssit ovet ja niiden takana säilötyt mielet
ja iltaisin se tunne
et mä flippaan ja sekoan ja tukehdutan itseni tyynyllä ja hakkaan päätä seinään
ajatukset sumenee ja mä sammun valkoisten lakanoiden väliin ja mietin
mä selvisin tästäkin päivästä

Jossain vaiheessa kun päivät sekoittuu toisiinsa ja muuttuu harmaaksi massaksi
kun saman soittolistan biisit osaa ulkoa ja ainoa ilo on kynä ja paperi
ja nukkuminen
koska nukkuessa ei tarvi ajatella tai tuntea eikä kukaan kysy tästä päivästä mitään
ainoa mitä miettii kuitenkin päivisin on et
mä tarviin happea ja mua heikottaa
(päästäkää mut pois täältä tai ylipäätään pois, kaikesta)

Määränpää

Mä oon ihan satavarma
et joku kierrättää samoja uutisia päivästä vuodesta vuosikymmenestä toiseen
nimet vaihtuu paikat muuttuu järki loppuu aivot puuttuu
itsemurha joukkosurma joukkotappeluista eläkevakuuksista takuista ja saduista

Mä oon ihan satavarma
et elän tätä päivää miljoonatta kertaa uudestaan uudestaan uudestaan
kuin lapsi huvipuistossa
hattaraa oksennusta lisää hattaraa

Mä oon ihan satavarma
et jossain on alku ja jossain on loppu
ja jossain niiden välissä kliimaksi kuin orgasmi
miten tää päättyy kuka sen määrää mikä on määränpää ja miksi juuri se eikä joku muu