maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kapitalistille

Joskus kai kun olin lapsi
maailmantuskasta sain kaverin hartioilleni
ja mitä vanhemmaksi kasvoin
kasvoi rinnalla myös ystäväni maailmantuska

Luovuin entisestä, opettelin uutta, kritisoin ja potkin maailmaa vastaan
elän keskellä kulutusjuhlaa
kapitalisti huutaa toiseen korvaan OSTAOSTAOSTA SÄ TARVIT TÄN OSTA
maailmantuska huutaa toiseen korvaan
roskista ja otsonista, nälästä ja janosta ja hädästä ja kadosta

Mitä kauemmin aikaa kuluu, mitä enemmän virtaa vettä ja verta
sitä pahemmalta tuntuu olla osa tätä kokonaisuutta
vihaa, väkivaltaa, piittaamattomuutta
Mitä kauemmin aikaa kuluu, mitä enemmän kuivuu aavikot ja kyynelkanavat
mitä mä voin tehdä muuta kuin katsoa

Jos uskoisin Jumalaan, voisin luottaa, et kyllä joku tän korjaa
mut kun ei tätä korjaa kukaan
mä voin tehdä parhaani
samalla kun naapuri kuluttaa mieluusti senkin osan, minkä mä tänään säästin

Rakas ystäväni maailmantuska,
kiitos kun olen saanut avata silmiäni edes hiukan, etten olisi täysin sokea
kiitos kun olet muistuttanut minulle, miksi taistella kapitalistia vastaan
pysy mun rinnalla maailmantuska,
sua tarvitaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti