Nää neljä seinää pienenee ja mä pienen niiden mukana
kutistuneet ajatukset kutistuneissa huoneissa
tuu hakeen mut pois, mä tarvin happee ja mua heikottaa
tuu hakeen mut pois lukitusta huoneesta
mä tarvin portinvartijaa mut niin tarvin myös happea
Hidastuneet askeleet, kysymyksiä mut ei vastauksia
kun makaa miljoonatta päivää siinä samalla sängyllä ja miettii
oliko tää nyt tän kaiken arvoista
nää seinät kaatuu päälle
mut vika ei oo seinissä vaan päässä
Oranssit ovet ja niiden takana säilötyt mielet
ja iltaisin se tunne
et mä flippaan ja sekoan ja tukehdutan itseni tyynyllä ja hakkaan päätä seinään
ajatukset sumenee ja mä sammun valkoisten lakanoiden väliin ja mietin
mä selvisin tästäkin päivästä
Jossain vaiheessa kun päivät sekoittuu toisiinsa ja muuttuu harmaaksi massaksi
kun saman soittolistan biisit osaa ulkoa ja ainoa ilo on kynä ja paperi
ja nukkuminen
koska nukkuessa ei tarvi ajatella tai tuntea eikä kukaan kysy tästä päivästä mitään
ainoa mitä miettii kuitenkin päivisin on et
mä tarviin happea ja mua heikottaa
(päästäkää mut pois täältä tai ylipäätään pois, kaikesta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti