Hillitty

Hillitty ja hallittu. Suu supussa ja kiitos ja anteeksi ja hymy.

Ei minua kasvatettu hillityksi eikä minua hillitty, mutta silti imin itseeni pieniä vihjeitä ympäriltä siitä, että nyt käyttäydy ja ole kunnolla ja älä tee niin tai näin. Leikin salaa legoilla 12-vuotiaana. Legot oli noloja.

Sitten mä värjäsin mun hiukset pinkeiksi. Opin irroittamaan näppärästi höylästä terän, jolla sahasin käsiä, jalkoja, kylkiä, nilkkoja. Kunnes viimeisen kerran kun tein niin, haava oli helvetin syvä ja minua alkoi oksettaa. Näin miltä rasvakudokseni näyttää ja se näky ei ollut kovin kaunis. Rakastin tyttöä. Join liikaa ja itkin laskuhumalassa elämää. Meinasin ajaa auton alle kun tuntui siltä, että mieleni olisi irronnut kehosta ajoittain – katselin itseäni ulkopuolelta. Karkasin sairaalasta. Olin 100 % valvonnassa. Itkin kunnes en enää osannut. Painoin 41,jotain kiloa.

Kokeilin olla hillityn vastakohta, kunnes puuduin siihenkin. Päivät kuluivat madellen ja minä matelin raskas taakka harteillani niiden mukana. Itkin iltaisin helpotuksesta, pelosta ja ahdistuksesta. Mitä jos tämä ei koskaan muutu? Tein suunnitelman A ja suunnitelman B. Nykyään toteutan aata. Jos olisin päätynyt beehen, sitä ei voisi toteuttaa kuin kerran, ohikiitävän sekunnin, jos sitäkään.

Tänään mä olen onnellinen kaikesta, mutta samaan aikaan hieman pettynyt ja surullinenkin. Ehkä aikaa on kulunut liian vähän, ehkä en ole osannut vielä antaa itselle anteeksi niitä vuosia, jotka hukkasin. Ensin puolitahallani, sitten tahtomattani. Miksi en vaatinut itselleni intensiivisempää hoitoa? Miksi pilasin käteni? Miksi en puhunut? Miksimiksimiksi – pääni täyttyy kysymyksistä, joihin ei ole vastauksia ja vaikka olisikin, ei tehtyä saa enää tekemättömäksi. Toisinaan eniten satuttaa ajatus siitä, että minun toden totta on elettävä näiden kaikkien muistojen, arpien ja traumojeni kanssa, kuten kaikkien muidenkin. Tavallaan olen ylpeä jokaisesta asiasta, josta olen selvinnyt, mutta tavallaan vain pettynyt.

Eniten joskus kirpaisi ajatus siitä, että en olekaan vahva, vaikka olin aina luullut olevani. Enkä myöskään hillitty.