Kaikki tapahtuu niin tuskastuttavan verkkaisesti. Askel taakse ja toinen eteen. Päivät valuvat alas niin, etteivät meinaa pysyä räystäissä – ne nopeasti valuvat päivät. Tulvia. En osaa sanoa olenko märkä vai kuiva. Missään mielessä.
Hiljaa kasaan opintopisteitä kasaan, raavin ja riivin pisteen sieltä ja toisen täältä. Tuntuu, kuin niitä ei kertyisi laisinkaan, vaikka koskaan kela ei ole muistuttanut kirjeellä. Olen ollut tarpeeksi nopea, vaikka olo on hidas. Ehkä se on tämä sisäänrakennettu yhteiskunnnan vaatimus tehokkuudesta. Tiedän, että voisin olla tehokkaampikin, jos en vain olisi näin laiska.
Keskittymiskyky ei riitä ja motivaatio ei pysy kasassa. Motivaatio hajoaa ja leviää pieniksi palasiksi niin, että kuukausien työnteon jälkeen saan kasailla opiskelumotivaatiota kasaan limaisella erikeepperillä. Eihän se pikaliimaa ole, mutta hiljaa hyvä tulee. Lomakaan ei tee tehtäväänsä vaan tuntuu, että loman jälkeen olo on entistä väsyneempi. Kun lepo ei auta väsymykseen, en enää keksi mitä tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti