torstai 27. lokakuuta 2016

Psykologia

Tässä elämäni vaiheessa, neljännen vuoden psykologian opiskelijana, olen vihdoin herännyt pitämään psykologiasta. Ei tämä ollut rakkautta ensisilmäyksellä, ei todellakaan. Kipuilin ja pohdin vaihtoa jopa toiselle laitokselle. Mitä jos tämä ei vain ole minua varten? 

Kolme vuotta siinä meni. Psykologian kauneus on herännyt minulle asteittain. En minä edelleenkään pidä persoonallisuuspsykologiasta ja SPPS ja kvantitatiiviset menetelmät tuntuvat ajatuksinakin jo turruttavan tympeiltä. Ei ei ei ei. Mutta kun opin näkemään psykologian monet puolet, joista osaan voi rakastua, opin rakastamaan sitä kokonaisuutena. Yhtenä tieteen klönttinä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti