Kolme vuotta siinä meni. Psykologian kauneus on herännyt minulle asteittain. En minä edelleenkään pidä persoonallisuuspsykologiasta ja SPPS ja kvantitatiiviset menetelmät tuntuvat ajatuksinakin jo turruttavan tympeiltä. Ei ei ei ei. Mutta kun opin näkemään psykologian monet puolet, joista osaan voi rakastua, opin rakastamaan sitä kokonaisuutena. Yhtenä tieteen klönttinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti